(Mikäli EU:n päästökauppa ja päästöoikeuksien hinnanmuodostus ei ole ennestään tuttu aihe, suosittelen tutustumaan videooni tai powerpoint-esitykseeni aiheesta: https://villeseppala.wordpress.com/2019/05/01/eun-paastooikeuksien-jako-ja-hinnanmuodostus)
EU jakoi viime vuonna 1 893 miljoonaa tonnia uusia päästöoikeuksia. Nykyisillä päästövähennystavoitteilla tätä jaettavien päästöoikeuksien määrää leikataan 2013-2020-kaudella 38 miljoonalla tonnilla vuosittain, 2021-2030-kaudella 48 miljoonaa tonnilla vuosittain. Markkinavakausvarantomekanismin myötä yksittäisten vuosien leikkaustahti voi jonkin verran poiketa näistä arvoista. Kun EU-päättäjät päättävät leikkaustahdista, he tasapainottelevat päästövähennysten hyödyn ja kustannusten välillä, kukin omien poliittisten painotustensa mukaan. Mitä kiivaampi leikkaustahti, sitä vähemmän ilmasto lämpenee, mutta sitä korkeammaksi nousee päästöoikeuksien hinta, ja hinnan myötä teollisuuden ja kuluttajien kustannukset.
Arviot päästöoikeuksien hintakehityksestä eri leikkaustahdeilla ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Viime vuosina päästöoikeuksien hinta on jäänyt huomattavasti odotuksia matalammaksi. Päästöjen vähentäminen on ollut odotettua helpompaa energiantuotannossa ja teollisuudessa, mikä on pitänyt aisoissa päästöoikeuksien kysyntää ja kysynnän kautta hintaa. EU voisi siis leikata päästöjä paljon enemmänkin heikentämättä teollisuutensa kustannuskilpailukykyä juurikaan. EU:n reagointi tilanteeseen on kuitenkin hidasta ja nihkeää. Pian valittavalla parlamentilla on tärkeä tehtävä ajaa kiristystä EU:n päästövähennystavoitteisiin ja päästöoikeuksien leikkaustahtiin. Mahdollisen kiristyksen jälkeenkin leikkaustahti saattaa jäädä vaisuksi siihen nähden, miten edullista päästöjen leikkaaminen saattaa jatkossa olla, sillä hintaepävarmuuden vallitessa saatetaan pelata liikaa varman päälle.
Mikäli päästökauppaan omaksuttaisiin päästöoikeuksien lattiahinta, niin päästöoikeuksien leikkaustahtia kiristettäisiin normaaliin verrattuna automaattisesti aina, kun päästöoikeuksien hinta päästöoikeusmarkkinoilla jää tiettyä tasoa(lattiahinta) matalammaksi. Kiristystä jatkettaisiin niin pitkälle, että hinta nousee taas lattiahintatason yläpuolelle. EU voisi päättää lattiahinnasta ja sen kehityksestä aina useiksi vuosiksi etukäteen, kuten päästökaton varsinaisesta leikkaustahdistakin päätetään. Lattiahinnan voisi määrittää esimerkiksi joidenkin Social Cost of Carbon- arvioiden pohjalta (https://en.wikipedia.org/wiki/Carbon_tax#Social_cost_of_carbon).
Päästökauppa lattiahinnalla olisi hybridi päästökaupasta ja hiiliverosta. Siinä yhdistyisikin molempien järjestelmien hyvät puolet: A) päästökaton asettaminen ja B) päästöjen lisävähentäminen päästökattoonkin nähden – aina kun se on riittävän edullista. Lattiahinta myös parantaisi energian hinnan ennustettavuutta pitkällä aikavälillä, mikä voisi lisätä investointeja vähäpäästöiseen energiaan.
villeseppala.wordpress.com 