(Blogi on julkaistu myös Keskisuomalainen-lehdessä: https://blogit.ksml.fi/ville-seppala/ilmastobarometri)
Kommentoin tässä blogissa joitain eilen julkistetun ilmastobarometrin tuloksia. Tuloksiin voi tutustua tarkemmin täällä: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ilmastobarometri-2019-suomalaiset-haluavat-ilmastokriisin-ratkaisut-politiikan-ytimeen
Ensimmäisen kuvani vastausjakauma osoittaa, että suomalaiset ovat erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta. 77,54 prosenttia on joko täysin(43,29%) tai jokseenkin(34,25%) samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa merkittäviä haittoja itselle tai seuraaville sukupolville yli 10 vuoden aikajänteellä.
Suurimmat uhkakuvat saattavat tulla Suomen ulkopuolella tapahtuvista asioista. Lämpötilanousun vaikutukset voivat tuhota eliöiden elinympäristöjä ja tehdä laajoja alueita väliaikaisesti tai pysyvästi viljelykelvottomiksi. Päiväntasaajaa lähellä olevat runsasväkiset maat tulevat kärsimään luultavasti eniten, sillä niissä lämpötilat ovat jo valmiiksi korkeita. Lämpötilan noustessa pakolaisuuden odotetaan nousevan huomattavasti yleisemmäksi kuin mihin toistaiseksi on totuttu.
Valtiot eivät ole valmiita pakolaisuuden kasvuun. Ilmastopakolaisuuden taakanjakoon liittyvät kiistat voivat lisätä oleellisesti kansainvälistä poliittista jännitettä, joka on jo nyt erittäin virittynyt. Laajat kansainväliset konfliktit voisivat nykyaikana olla tuhoisia koko ihmiskunnalle. Valtaosa suomalaisista yhtyy lukuisten tutkijoiden varoituksiin siitä, että ilmastonmuutos on merkittävä globaali uhka (esim: https://yle.fi/uutiset/3-10613472).
Toinen kuvani osoittaa, että suomalaiset ovat valmiita torjumaan ilmastonmuutoksen uhkaa kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla. Nykyhallituksen toimia pidetään riittämättömänä. Suomalaiset ovat valmiita siihen, että Suomen ja muiden EU-maiden kilpailukyky voi kärsiä päästövähennystoimien vuoksi. EU-maiden päästöt ovat henkeä kohti mitattuna korkeat muuhun maailmaan verrattuna, joten meidän täytyykin vähentää niitä muita rivakammin, mahdollisesta kilpailuhaitasta riippumatta. Päästöjen vähentäminen myös valmistaa elinkeinorakennettamme tulevaisuuden vähäpäästöiseen maailmaan, mikä voi lopulta muodostua kilpailueduksi.
EU:n 2030-päästövähennystavoitteen kiristäminen saa kannatusta, ja se olisikin ensi-arvoisen tärkeää, sillä tavoite vaikuttaa konkreettisesti esimerkiksi päästökauppasektorilla jaettujen päästöoikeuksien määrään. Vuoden loppupuolella on Suomen puheenjohtajakausi Euroopan Unionissa. Istuva hallitus on silloin tärkeässä asemassa EU:n ilmastopolitiikan esille nostamisessa.
Ei-päästökauppasektorilla Suomi on itse päävastuussa päästövähennyksistä, ja niiden toteuttamisessa verotus on usein tehokkain keino. Kolmas kuvani osoittaa, että suomalaiset antavat tukensa nykyistä vahvemmalle vero-ohjaukselle päästöjen hillitsemiseksi. Mielestäni on tärkeää, että päästöveroista syntyvän verokertymän myötä ohjattaisiin lisätulonsiirtoja heille, joiden elämää päästövähennysten kustannukset rasittavat kaikista eniten.
Yksittäisen verojen nimeäminen usein hillitsee veronkorotustahtoa, mutta suomalaiset ovat useammin samaa mieltä kuin eri mieltä siitä, että liikenteen ja ruuan päästöjä pitäisi verottaa nykyistä enemmän. Poliitikot voisivat ottaa mallia kansalaisten kunnianhimosta ja valmiudesta päästövähennyksiin – esimerkiksi Ylen edellisessä puheenjohtajatentissä vain Pekka Haavisto oli valmis nostamaan liikenteen fossiilisten polttoaineiden verotusta.
villeseppala.wordpress.com 